Home » Kajaanin Kaupunginteatteri » Karamazovin veljekset eli isä joka unohti lapsensa on Jussi Sorjasen ohjaus Kajaanin kaupunginteatteriin

Karamazovin veljekset eli isä joka unohti lapsensa on Jussi Sorjasen ohjaus Kajaanin kaupunginteatteriin

image003

Kuva Ia Samoil. Kuvasssa Janne Kinnunen, Antti Hovilainen ja Mika Silvennoinen.

Uuden sovituksen pääteema on isyys, Fjodor Pavlovitš Karamazovin ja hänen poikiensa välinen suhde. Isyyden kautta esitys käsittelee muita omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä: itsekkyyttä, moraalia, epäoikeudenmukaisuutta, kunniaa, tuomiota, armoa, syyllisyyttä.

Onko moraalisesti oikeutettua murhata isä, joka unohti lapsensa? Onko ihmiselle “kaikki luvallista”?

Karamazovin veljekset eli isä joka unohti lapsensa on voimakas, kaunis, riehakas ja hauras esitys isästä ja pojista.

Jussi Sorjanen kertoo ohjauksestaan näin:

Tämän sovituksen näkökulma Dostojevskin teokseen on isyys.

Oma isäni kuoli viime kesänä, kaksi viikkoa ennen kuin minusta tuli isä.

Itseasiassa tämä esitys on tehty isäni aloitteesta. Hän oli katsomassa ensi-iltaani Kajaanissa syksyllä 2016 ja keskustelimme tulevaisuudesta hänen ja näyttelijä Janne Kinnusen kanssa. “Tehkää Karamazovin veljekset!” isäni huudahti. Olen ollut aina huono vastustamaan isäni ajatuksia, hänen arvojaan ja ideoitaan. Siksi että ne ovat tuntuneet minusta hyviltä. En ikinä kyennyt isänmurhaan. Ehkä en kokenut siihen tarvetta.

Nyt olen siis itse puolivuotiaan pojan isä ja yritän hahmottaa mistä isyydessä oikeastaan on kysymys.

Siinä tämän esityksen resonanssipohja minulle.

Kun klassikkoja tehdään, tulisi aina löytää vastaukset kysymyksiin miksi tämä tehdään juuri nyt, juuri tänne? Mitä tämä kertoo ajassamme?

Aikamme suuria aiheita ovat ainakin tasa-arvo, sukupuolet, feminismi, toiseus, ilmastonmuutos, väestönkasvu, pakolaiskriisi, teknologia, vapaus, pelko.

Näiden kautta tarkasteltuna Karamazovin veljekset ei ole millään tavalla ajankohtainen. Ei sitten pätkääkään. Hänen henkilönsä puhuvat Jumalasta ja kuolemattomuudesta, moraalista, intohimosta, kunniasta. He kuljettavat mukanaan kirjeitä, leikekirjoja, ikoneita, rahaa.

Dostojevskin kielessä toistuu lause “tietämättä itsekään mistä syystä”. Hänen henkilönsä tekevät itselleen vieraita asioita, ajattelevat “heisipuita” murhan hetkellä, kiihtyvät, pelleilevät, pakenevat, valehtelevat. Tietämättä itsekään miksi. Hänen henkilönsä ovat itselleen vieraita.

Dostojevski on suurten paradoksien kirjailija. Hän ei ole koskaan ajankohtainen, sillä hänen kysymyksensä ovat lopullisia: Onko kuolemattomuutta olemassa, onko kaikki luvallista, mihin kukakin uskoo? Niihin kun alkaa vastaamaan ei arjesta tule oikein mitään. Toisaalta olen harjoituksissa monesti kokenut vahvempaa resonanssia omaan aikaamme hänen kielensä ja henkilöidensä kautta kuin nk. “aina ajankohtaisissa” klassikoissa tai päivänpolttavissa tendenssinäytelmissä.”

Fjodor Dostojevski
Sovitus ja ohjaus Jussi Sorjanen
Ohjaajan assistentti Pauli Patinen
Skenografia Tiina Siltala
Valosuunnittelu Mikko Kemppainen
Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi
Kampaukset ja maskeeraus Tarja Torniainen, Kati Seppänen

Näyttämöllä Antti Hovilainen, Janne Kinnunen ja Mika Silvennoinen

Ensi-ilta 13.1.2018 Sissilinnassa
13 esitystä Sissilinnassa 2018, Ensi-ilta 13.1.2018. Alueteatterin kiertueohjelmistossa.
Kesto noin 2 t, ei väliaikaa.
Suosittelemme yli 14-vuotiaille.
Liput 27,50/14,50/12,50 €